Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja
KISAKERTOMUS 25.11.2005
Tulimme Huvikumpulan tallille jo varhain
aamulla, jotta kerkeäisimme tutustua paikkaan. Kisat olivat ihan
ensimmäiset, mitä ikinä Unen kanssa ollaan käyty.
Annoin Unen
rauhassa tutustua paikkaan taluttelemalla sitä ympäriinsä. Kaikkialla
oli hälinää ja vilskettä, joka oli melko uutta Unelle. Se vaikutti
hieman hermostuneelta, mutta muiden hevosten rinnalla se vaikutti
viilipytyltä.
Tutustuin kisaohjelmaan ja lähtömme oli melko
lopussa. En pitänyt sitä hyvänä asiana, sillä olisin halunnut koko
jutun nopeasti ohi. Olin itse melko hermona, ja ainoa tavoitteemme
olikin, että pysyisimme kouluaitojen sisäpuolella.
Vein Unen
sille osoitettuun päiväkarsinaan ja laitoin siihen postimyynnistä
tilatun verhon, jotta Uni saisi rentoutua rauhassa. Kun menin
kisapaikalla olevaan kisakahvilaan, kuulin pian sydäntä riipivää
hirnuntaa, jonka tunsin oman polleni hirnunnaksi. Naama punaisena kävin
sitten ottamassa verhon pois. Pöhkönä en tietenkään ajatellut, että Uni
oli sen tyypin hevosta, joka rakasti seurata hulinaa.
Palasin
takaisin rupattelemaan entisen tallin tuttujen kanssa. Tutustuin
samalla pariin uuteenkin kilpailijaan ja hoitajaan, joilta sain paljon
vinkkejä. Samalla huomasin kaipaavani itsellenikin kisahoitajaa.
Kun
Helppo C kuulutettiin alkavaksi, lähdin kiireesti laittamaan Unen
kuntoon. Harjasin sen piakisesti läpi ja suihkutin pikkuisen showshinea
sen karvaan saadakseni sne kiiltämään sen verran, että se näyttäisi
luonnoliselta, eikä muoviselta hevospatsaalta. Viimeistelin Unen komean
verrkoletin saksimalla väkisin esiinpyrkivät tupsut. Laitoin
puhtauttaan kiiltävän mustan koulusatulan ja mustat suitset sille
päälle.
Lämmittelyalueelle mennessäni alkoi väliaika, jota en
osannut odottaa ollenkaan. Kaiuttimista rupesi kuulumaan Bryan Adamsin
Heaven. Se antoi minulle paljon virtaa ja hyvä olo valtasi minut
kokonaan. Se tarttui Uneenkin ja ravasimmekin kuin paraskin
Kyra-Matador-ratsukko. Emme kerenneet kuitenkaan kauaa lämmitellä, kun
ohjelma jo alkoi.
Olin aivan kuin unessa, kaikki oli ohi
kuitenkin äkkiä. Laukkaympyrät olivat tarpeeksi isoja ja pyöreitä,
raviosuudet lennokkaita. Käynti kuitenkin oli ollut ilmeisesti liian
hoppuisaa, kun tuomari oli siitä palautteessa maininnut.
Menin
laittamaan tyytyväisenä Unen matkakuntoon. Olimme ylittäneet
tavoitteemme, en olisi ikinä uskonut että se olisi niin hyvin mennyt.
Kun sijat ilmoitettiin, sain selville että olin 11.!! 40:stä osallistujasta 11.! Ei mikään huono sija ensikertalaiselle nuorelle hevoselle .
perjantai, 25. marraskuu 2005
Kommentit