Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja.
Talvi oli vihdoinkin tullut ja luntakin oli oikein mukava kymmenen
sentin kerros. Pakkasta oli kymmenisen astetta, joten olin pukeutunut
päästä varpaisiin villavaatteisiin ja toppa-asuun (olen vilukissa).
Unelle oli kasvanut muhkea talviturkki.
Tällä viikolla oltiin
kuitenkin reenattu niin paljon Unen kanssa (joo en ole kirjoittanu,
mutta sovitaan näin...), että tänään lähdimme vain maastoon
köpöttelemään. Olin niin jäykkä toppa-asussani, ettei
kouluratsastuksesta olisi mitään tullutkaan.
Oli ihanaa, että Uni
oli niin kiltti maastossa, että selässä pystyi vaikka vain istumaan sen
lömpyttäessä eteenpäin rauhallisin tasaisin askelin. Se ei tehnyt
elettäkään kääntyäkseen kotiinpäin, vaan löntysti kiltisti ja laiskasti
eteenpäin hörähdellen variksille, jotka nauroivat toppa-asulleni.
Maastoreissun
jälkeen päästin Unen sen tarhaan. Se oli saanut tarhakaverikseen sitä
vähän pienemmän russ-ponin. Olin salaa käynyt aina silittelemässä
ponitammaa ja ihailemassa sitä. Talvella se tosin näytti lähinnä isolta
karvapallolta, sillä sen tuuhea turkki olisi riittänyt kahdelle Unen
kokoiselle hevoselle.
KISASUUNNITELMAT:
Loppuvuodesta
kilpaillaan pienissä luokissa lähinnä hakemassa kokemusta, tammikuussa
2006 Unen ollessa 5-vuotias siirrytään koulutustasoa vastaaviin
kisoihin ja aloitellaan kenttäkisoja lähinnä tutustumis- tai
harrastelijaluokissa.
lauantai, 19. marraskuu 2005
Kommentit