Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja.

Odottelin jo uuden tallin pihassa kun vihdoin ja viimein sininen audi hienon trailerin kanssa saapui pihalle. Itseltäni kun ajokortti puuttuu, niin jouduin pyytämään hyvää ystävääni tuomaan Unen paikalle. Vastineeksi hän vaatikin saada ratsastaa Unella kunhan se olisi siihen koulutettu. Siinä vaiheessa en viitsinyt paljastaa, että saisihan hän muutenkin sillä ratsastaa. Otimme sitten yhdessä rauhallisen pinen suokkitamman trailerista pois. Uni ei hermoillut eikä säikkynyt uutta paikkaa, ennemminkin osoitti suurta uteliaisuutta kaikkea kohtaan. Talliin ei meinattu päästä millään kun jokainen lantapallero piti nuuhkia läpi pihalla. Sisällä tallissa riittikin nuuhkittavaa, pesukarsinakin oli suuri ihme Unelle. Onneksi karsinaan ei ollut pitkä matka ja siinä oli purut valmiina. Vein Unen sille osoitettuun karsinaan ja löin lukkoon.

Hain trailerista kaikki Unen romppeet. Onneksi ystäväni auttoi siinäkin, sillä omalle rakkaalle tammalleen sitä keräilee vaikka mitä rompetta... eh. Kun kaikki kolme satulaa, kolmet suitset, 5 loimea, harjaustarvikkeet, lääkkeet ja desinfiointiaineet, suojat, pintelit, ynnä muut hyvin "tärkeät" kamppeet oli saatu ahdettua talliin, jäi vihdoinkin aikaa rentoutua. Menin Unen luokse, jolla oli karsinan nuuhkiminen vielä kesken. Muutama nuorempi tyttö oli tullut katselemaan sitä. "Onko se kiltti?" kuului kuin yhdestä suusta kun saavuin paikalle. Kerroin heille, että se oli kuin unelma, mutta samalla selvitin, että sen pitäisi antaa rauhassa tutustua talliin, ennen kuin täysin uudet ihmiset tulisivat harjailemaan. He lähtivät vähän murheissaan paikalta. Itse menin melko tyytyväisenä karsinaan, sillä en olisi jaksanut heti ottaa vastaan pikkulapsia. Annoin Unen rauhassa totutella uuteen ympäristöön. Juttelin sille ja silittelin. En kuitenkana viipynyt pitkään, sillä hommaa oli yhä. Hain Unen uudesta kaapista, johon oli viskannut romppeet äkkiseltään, sen "karsinalelun", joka tuoksui yhä entiseltä kodilta, ajattelin sen rentouttavan sitä. Muutenkin - olisipa jotain tekemistä raukalla.

Kun Uni oli saanut lelunsa ja rentoutui, itse kiertelin tallilla tutustuen paikkoihin ja ihmisiin. Ilmapiiri oli rento ja mukava. Monet hoitajat olivat täydessä touhussa pesemässä hoitohevostensa kamppeita. Itsekin järjestelin Unen kaapin uuteen uskoon.
Lopuksi vielä vein pari porkkanaa Unelle. Tänään en liikuttaisi, mutta huomenna ajattelin kierrellä Unen kanssa paikkoja.