Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja.
Odottelin jo uuden tallin
pihassa kun vihdoin ja viimein sininen audi hienon trailerin kanssa
saapui pihalle. Itseltäni kun ajokortti puuttuu, niin jouduin pyytämään
hyvää ystävääni tuomaan Unen paikalle. Vastineeksi hän vaatikin saada
ratsastaa Unella kunhan se olisi siihen koulutettu. Siinä vaiheessa en
viitsinyt paljastaa, että saisihan hän muutenkin sillä ratsastaa.
Otimme sitten yhdessä rauhallisen pinen suokkitamman trailerista pois.
Uni ei hermoillut eikä säikkynyt uutta paikkaa, ennemminkin osoitti
suurta uteliaisuutta kaikkea kohtaan. Talliin ei meinattu päästä
millään kun jokainen lantapallero piti nuuhkia läpi pihalla. Sisällä
tallissa riittikin nuuhkittavaa, pesukarsinakin oli suuri ihme Unelle.
Onneksi karsinaan ei ollut pitkä matka ja siinä oli purut valmiina.
Vein Unen sille osoitettuun karsinaan ja löin lukkoon.
Hain
trailerista kaikki Unen romppeet. Onneksi ystäväni auttoi siinäkin,
sillä omalle rakkaalle tammalleen sitä keräilee vaikka mitä rompetta...
eh. Kun kaikki kolme satulaa, kolmet suitset, 5 loimea,
harjaustarvikkeet, lääkkeet ja desinfiointiaineet, suojat, pintelit,
ynnä muut hyvin "tärkeät" kamppeet oli saatu ahdettua talliin, jäi
vihdoinkin aikaa rentoutua. Menin Unen luokse, jolla oli karsinan
nuuhkiminen vielä kesken. Muutama nuorempi tyttö oli tullut katselemaan
sitä. "Onko se kiltti?" kuului kuin yhdestä suusta kun saavuin
paikalle. Kerroin heille, että se oli kuin unelma, mutta samalla
selvitin, että sen pitäisi antaa rauhassa tutustua talliin, ennen kuin
täysin uudet ihmiset tulisivat harjailemaan. He lähtivät vähän
murheissaan paikalta. Itse menin melko tyytyväisenä karsinaan, sillä en
olisi jaksanut heti ottaa vastaan pikkulapsia. Annoin Unen rauhassa
totutella uuteen ympäristöön. Juttelin sille ja silittelin. En
kuitenkana viipynyt pitkään, sillä hommaa oli yhä. Hain Unen uudesta
kaapista, johon oli viskannut romppeet äkkiseltään, sen "karsinalelun",
joka tuoksui yhä entiseltä kodilta, ajattelin sen rentouttavan sitä.
Muutenkin - olisipa jotain tekemistä raukalla.
Kun Uni oli saanut
lelunsa ja rentoutui, itse kiertelin tallilla tutustuen paikkoihin ja
ihmisiin. Ilmapiiri oli rento ja mukava. Monet hoitajat olivat täydessä
touhussa pesemässä hoitohevostensa kamppeita. Itsekin järjestelin Unen
kaapin uuteen uskoon.
Lopuksi vielä vein pari porkkanaa Unelle. Tänään en liikuttaisi, mutta huomenna ajattelin kierrellä Unen kanssa paikkoja.
perjantai, 28. lokakuu 2005
Kommentit